Jul 15, 2019 Jätä viesti

Kaiuttajan perustiedot

一   T hän termi

Kaiuttimet, tunnetaan yleisesti puhujina; vuonna 1993 julkaistu "Electronic Sound Dictionary" huomautti, että kaiutin on sähköakustinen muunnin, joka voi muuttaa sähköiset signaalit akustisiksi signaaleiksi ja säteillä ilmaan.

Asiaankuuluvien tietojen mukaan kaiuttimen varhaisin keksintö Vuonna 1877 saksalainen Siemens (DWScimens) huomautti kaiuttimen prototyypin patentista. Hän ehdotti ensin sähkörakennetta, joka koostuu pyöreästä kelasta, joka on sijoitettu meridionaaliseen magneettikenttään.

Vuonna 1924 amerikkalaiset CWRice ja EWKollogg keksivat sähkökaiuttimet.

 

 

二   Puhuja-periaate

 

Kaiuttimeen kohdistetaan sähkömagneetti, joka muuntaa virran ääneksi. Osoittautuu, että virralla on läheinen yhteys magneettiseen voimaan. Kokeile kääriä kuparilanka rautalevyn ympärille ja kytke sitten pieni akku, huomaat, että rautalevy voi imeä 4D-pidikkeen. Kun virta kulkee kelan läpi, syntyy magneettikenttä, ja oikeanpuoleinen sääntö määrää magneettikentän suunnan.

 

Kaiutin käyttää sekä sähkömagneettia että kestomagneettia. Oletetaan nyt, että haluat toistaa C: tä (taajuus 256Hz, ts. 256 värähtelyä sekunnissa), soitin antaa 256Hz AC: n. Toisin sanoen virran suunta on yhden sekunnin sisällä. Vaihda, 256 kertaa. Joka kerta kun virta muuttaa suuntaa, kelan muodostaman magneettikentän suunta muuttuu myös sähkömagneetissa. Me kaikki tiedämme, että magneettinen voima hylätään samalla tasolla ja kelan navat vetäytyvät. Kelan magneettinen napa muuttuu jatkuvasti. Sitä houkuttelee kestomagneetti hetkeksi ja takautuvasti, ja se tuottaa 256 tärinää sekunnissa. Kela on kytketty kalvoon, joka työntää ympäröivää ilmaa, kun se värähtelee kelan kanssa. Tärisevä ilma ei ole ääni? Tämä on puhujan liikkeen periaate.

 

 

Kolmanneksi kaiutinten vuosituotanto maailmassa on satoja miljoonia. Sillä on laaja käyttöalue viestinnässä, lähetystoiminnassa, koulutuksessa, päivittäisessä elämässä jne. Siitä on tullut jotain, jota ihmiset eivät voi poistua ilman pukeutumistaan, pukeutumistaan, murskaamista ja hiomista. Kaiutinten suunnitteluun ja valmistukseen erikoistuneille teknikkoille on syytä syventää kaiuttimien teoriaa, käytäntöä ja prosessia sekä ymmärtää järjestelmä kokonaisuudessaan. Jotkut sanovat, että puhuja on hyvin yksinkertainen, mutta se on pieni hyönteisten tappamistekniikka. Kuka tahansa voi tuottaa kaiuttimen. Tämän ei voida sanoa olevan täysin kohtuutonta. Akustiikka on pieni aihe ja kaiutin on pieni laite. Tuotantokynnys ei kuitenkaan ole korkea, kymmenestä kymmeneen osaan. Yhden ongelman toinen puoli on, että puhujaa ei ole helppo tehdä.

 

 

Kaiutin on elektroakustinen laite ja yksi elektroakustisen tutkimuksen sisällöistä. Elektroakustika on monitieteinen aihe, joka sisältää elektroniikan, akustiikan, sähkömagneettisuuden, magnetismin ja vastaavat. Vaikka puhujassa on vain muutama kymmenen osaa, monimutkaisuus ja monimutkaisuus ovat paljon enemmän kuin mielikuvituksemme seuraavien syiden vuoksi:

 

(1) Kaiuttimella on enemmän energian muuntamistasoja ja enemmän palautetta. Yleensä kohtaaman laitteen energianmuutos on vain yksi tyyppi. Esimerkiksi sähkömoottori muuntaa sähköenergian mekaaniseksi energiaksi. Moottori muuntaa mekaanisen energian sähköenergiaksi. Sähkövalaisimet muuntavat sähköenergian valoenergiaksi. Akku muuntaa kemiallisen energian sähköenergiaksi. Tässä tapahtuu vain yhden energian muuntaminen toiseksi. Kaiutin on erilainen. Hän muuntaa sähköenergian mekaaniseksi energiaksi ja sitten muuntaa mekaanisen energian sähköenergiaksi, mikä ei ole yleistä useissa muuntimissa. Sen monet tasot ja palaute tuovat luonnollisesti järjestelmään monimutkaisuuden ja monimuotoisuuden. Sähköinen osa, akustinen osa, energia ja mekaaninen osa (mekaaninen värähtelyosa) ovat yhdessä kaiutinjärjestelmässä

 

 

(2) Kaiuttimen työtila ei ole vain staattinen, vaan myös tärinä, ja värähtely on kolmessa ulottuvuudessa. Tällä kolmiulotteisella tärinäjärjestelmällä on useita rajaolosuhteita, joten sen värähtelyanalyysi on erittäin monimutkainen, ja yleiset matemaattiset työkalut eivät riitä. Hollannin tutkija Frankort et al. johdettu kartio-erotteluyhtälöllä samanaikaisella 14 muuttujan ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälöllä, ja kaiuttimen värähtely liittyy myös taajuuteen ja aikaan, tosiasiassa, se on moniulotteisessa tilassa.

 

 

(3) Kaiuttimien värähtelyjärjestelmä on vain keskitetty parametrijärjestelmä matalataajuusalueella. Tärinäjärjestelmä ei ole enää jäykkä kappale, kun taajuutta lisätään. Kaiutinta analysoitaessa käytetään usein ekvivalenttia sähköistä menetelmää, ja kaiutinta pidetään ekvivalenttina piirinä, joka koostuu keskittyneistä parametreista. Joten me tunnemme piiriteoria, joten piiriteorian käyttäminen kaiuttimen analysoimiseksi on kätevää. Analysoitaessa kaiuttimen värähtelyä oletetaan, että kaiutin on jäykkä runko, joten se on suhteellisen kätevä pestä. Edellä esitetty oletus soveltuu kuitenkin vain maanpäälliseen äänisegmenttiin. Kun taajuutta lisätään, kaiutin ei ole enää keskittynyt parametrikomponentti, ja kaiuttimen kalvolla on jaettu värähtely. Siksi korkeataajuuskaistalla jäykän rungon tärinän oletuksesta johdettu analyysi on virheellinen, ja vastaavasta piiristä johdettu kaava epäonnistuu.

Hajautetulle parametrijärjestelmälle on myös tunnusomaista, että nämä erilliset elementit eivät ole toisistaan riippumattomia. Erityisesti, kalvon jokaisella pisteellä värähtelee eri tavalla, ja jokaisella pisteellä on erilainen amplitudi ja vaihe, ja jokainen piste vaikuttaa toisiinsa.

Sitä voidaan verrata myös tuttuun elektroniikkatekniikkaan, joten on olemassa sähkökomponentteja (vastukset, induktorit , kondensaattorit, transistorit, integroidut piirit ...), jotka tuntevat logistiikan suorituskyvyn ja tutut piirien periaatteet. Kytkentäkaavion mukaan vahvistin voidaan koota. Ero näiden komponenttien välillä on rajallinen, olipa kyseessä sitten kokenut insinööri vai aloitteleva keskiasteen oppilaana. Mutta kaiuttimien ja kaiuttimien kohdalla se ei ole niin yksinkertaista. Kaiuttimien kokoaminen samassa yksikössä saattaa olla huomattava aukko, jos kokemus on erilainen.

 

(4) Kaiuttimen arviointi ei ole riippuvainen paitsi suuresta määrästä objektiivisia testiindikaattoreita, mutta myös objektiivisen testin indikaattorit eivät pysty kokonaisuudessaan esittämään puhujan laatua.

Kaiuttimien objektiiviset testiindikaattorit ovat jopa 10, ja trendi on kasvussa. Suurin osa mittauksista vaaditaan kaiuttimessa. Vaikka nyt on olemassa tietokoneavusteisia mittauksia, kaiuttimen kammion mittausta ei vieläkään korvata.

Kaiuttimen subjektiivinen arviointi on välttämätöntä, ja subjektiivinen arviointi on erittäin diskreetti. Se vaihtelee usein henkilöittäin, ajoittain, paikasta toiseen, kappaleesta kappaleeseen ja tietoisesti tai tajuttomasti. Eräänlaisen psykologisen ehdotuksen vaikutus. Arvioinnin tulokset eivät riipu pelkästään kuuntelijan viljelystä, laadusta ja henkisestä tilasta, vaan itse ääni on ohi. Se on vaikeampaa kuin muut subjektiivista arviointia vaativat kohteet, kuten teen arviointi, johon liittyy psykoakustiikka ja fysiologinen akustiikka. , ympäristöakustiikka, musiikkiakustiikka, matemaattiset tilastot jne.

 

(5) Kaiuttimien valmistusprosessi kattaa monet paperinvalmistuksen, kemikaalien, liimojen, metallinkäsittelyn, magneettien valmistuksen jne. Alat, ja sen kattavuus ja monimuotoisuus mainitaan. Niistä kaiutinkalvomateriaalin vaihto on erityisen tärkeä. Vaihtamalla vain kalvon materiaalia vakiogeometrian olosuhteissa, ei vain objektiivinen testiindeksi muutu, vaan myös subjektiivinen äänenlaatu muuttuu.


Lähetä kysely

whatsapp

Puhelin

Sähköposti

Tutkimus